Ruuvitag-anturi

Hankin Black Friday -kampanjasta pari Ruuvitag-anturia. Ne olivat Black Friday -kampanjassa 15% tarjouksessa. Olen ostanut anturit omalla rahallani ja tämä artikkeli ei ole kaupallinen yhteistyö.

Ruuvitag-anturi

Ruuvitag on pieni paristokäyttöinen langaton anturi, joka mittaa lämpötilaa, ilmankosteutta, ilmanpainetta ja liikettä. Dataa voi tarkastella mobiilisovelluksen avulla, joka kerää Bluetooth-yhteydellä anturin lähettämät tiedot.

Pakkauksen sisältö

Pakkauksessa tuli itse anturin lisäksi kaksi tarraa, pikaohje ja vähän pidempi esitteen kaltainen ohje Ruuvi-anturin käyttämisestä.

Ohjeet

Tarra 1

Tarra 2

Ohjeissa vahvasti suositellaan Ruuvi Gateway-ohjaimen hankkimista. Se kerää anturin tiedot ja jakaa ne WiFi-yhteyden kautta automaattisesti Ruuvin pilvipalveluun, josta mittatietoa voi käyttää haluamaansa tarkoitukseen. Laitteessa on tagien radiotaajuudelle optimoitu anntenni, jonka avulla se voi kerätä antureiden tietoa laajalta alueelta.

Myyntipakkauksen sisältö

Anturin
suojakansi

Anturin sisällä on muoviliuska, josta vetämällä paristo kytkeytyy piirikortin kontaktiin ja laite alkaa toimia. Kotelo on tiivis ja varustettu ohuella tiivisterenkaalla. Lisäksi kannen ja kuoren välissä on pieni rako, josta sen voi tarvittaessa avata. Kannessa on myös jonkinlaisella suodattimella varustettu aukko, josta ilmankosteutta mitataan.

Anturi kotelon sisältä

Asensin Ruuvi Station puhelinsovelluksen Android-version. Sovellus pyyytää kirjautumaan Ruuvi-palveluun ja lähettää annettuun sähköpostiin 4-merkkisen koodin, jolla luodaan Ruuvi-tili, jonne anturin tietoja kerätään.

Ruuvi Station -puhelinsovellus

Sovellus päivittää tietoja lähes reaaliajassa ja siinä voi lisätä anturista otetun valokuvann ja nimetä sen, jos käytössä on useita antureita. Mittaustiedoille voidaan asettaa hälytyksiä, jos annettu mitttaraja ylittyy tai alittuu. Sovelluksesta voi myös tilata suoraan lisää antureita tai Ruuvi Gateway-ohjaimen.

Mittausdatan visualisointi

Ruuvitag-anturi tallettaa tietoja 5 minuutin välein. Jos puhelinsovellus ei ole Bluetooth-kantaman sisällä, se osaa kerätä anturin tallettamat tiedot 10 päivän ajalta.

Laitteesta tulee todella laadukas mielikuva ja käyttöönotto on tehty helpoksi.

Aion sijoittaa toisen anturin joko parvekkeellemme tai autokatokseen, mutta lopullista paikkaa en ole vielä päättänyt. Toinen anturi saattaa päätyä saunaan.

Tarkoitus on myöhemmin kerätä anturin tiedot omalla ympäristöllä, ilman Ruuvi-pilvipalvelua. Siitä kirjoitan myöhemmin.

 

Vic-20 moduulin rakentaminen

Olen opetellut juottamista ja halusin kokeilla tehdä jotain hyödyllistä. Olen etsinyt sopivaa projektia ja sellainen löytyi PCBWay-palvelun jaetuista projekteista. Moduulin nimi on DYI COMMODORE VIC-20 GAME CARTRIDGE for 8x 8KB ROMs.

Kyseessä on yksinkertainen piirikortti, jonne pitää juottaa kolme vastusta, yksi kondensaattori, yksi IC-kanta, kaksi jumpperiliitintä ja kolmen dippikytkimen moduuli. Lisäksi moduulissa on paikka reset-painikkeelle, mutta sen lisääminen on valinnaista, eli moduuli toimii myös ilman sitä. Ideana on, että otetaan 8 kappaletta erilaisia Vic-20 ohjelmia ja poltetaan niistä eprom muistille kokoelma, josta voi kortin dipeillä ja jumpperilla valita, mikä ohjelma käynnistyy. Eprom on siis uudelleenkirjoitettava muistipiiri, joka säilyttää muistinsa kun laitteesta sammutetaan virta.

Piirikortti edestä ja takaa

 

Tilasin PCBWayltä 5 samanlaista moduulin piirikorttia ja Mouserilta muut komponentit. Piirikortit tulivat kiinasta vajaassa viikossa, joten kun sain muut komponentit, pääsin kokeilemaan moduulin kasaamista.

Aluksi pudistin piirikortin isopropanolilla. Aloitin juottamalla vastukset, jotka ovat samanlaisia 10K perusvastuksia. Sen jälkeen juotin 100 nf keraamisen kondensaattorin paikoilleen. Sitten eprom-piirin IC-kannan. Sitten jumpperiliittimet ja lopuksi dippikytkimen. Minulla ei ole sopivaa painonappia, joten se jäi moduulista pois.

Juottaminen alkamassa

Vastukset paikoillaan

IC kanta juotettu paikoilleen

Kanta ja keraaminen kondensaattori lisätty

Piirikortti on valmis

Kun itse piirikortti oli valmis, oli aika polttaa eprom. Latasin projektisivun tarjoaman esimerkki-koosteen ja poltin sen ST Microelectronicsin M27C512-piirille. 

 

Eprom-piirille kirjoitetaan

 

En ole ennen käyttänyt XGecu Pro TL 866II-Plus ohjelmointilaitetta, joten sekin tuli testattua samalla. Minirpo halusi että laitteen varusohjelmisto (firmware) päivitetään ensimmäisellä käynnistyksellä uudempaan versioon, jonka sallin ja sen jälkeen se oli käyttövalmis.

Kun Eprom on poltettu, verifioin, että piiriltä luettava ohjelma vastaa sinne poltettua ja minipro-ohjausohjelman mukaan näin olikin.

Lopuksi kortti piti testata asentamalla se Vic-20 koneeseen. Kun koneeseen kytki virran, käynnistyi sen ensimmäisessä muistipaikassa oleva peliohjelma Raid on Fort Knox (1982). Kun koneen sammutti ja vaihtoi ensimmäisen dip-kytkimen päälle asentoon, käynnistyi toinen peliohjelma Galaxian (1983) ja niin edelleen.

Moduuli Vicin portissa

Sehän toimii!

 

Koska tähän koneeseen on entinen omistaja asentanut reset-painikkeen, ei moduulilla olevalle reset-painikkeelle ole juurikaan tarvetta.

Koska eprom on omalla kannallaan, ei eri ohjelmien käyttämiseksi ole pakko tehdä lisää moduuleita. Riittää, että vaihtaa kortilla olevan eprom-piirin.

Retrobrighting eli muovin valkaisu kemiallisesti

Päätin valkaista parhaan Commodore 64C -koneeni käyttäen hydroperoksidia. Kone ei ole vaikeasti, mutta kuitenkin jo selkeästi kellastunut. Ostin hydroperoksidia pullollisen (1 l) ja laitoin ensin näppäimet puoleen litraan liuosta sellaisenaan ulos aurinkoon. Liuoksen vahvuus on 11,9% pullon etiketin mukaan. En lisännyt seokseen vettä.

Näppäimistä osa oli kellastunut selkeästi, kun taas osa oli edelleen selvästi vaaleita ja vain vähän kellastuneita.

Annoin näppäinten olla hydroperoksidi-liuoksessa kaksi päivää auringossa, jonka jälkeen toin ne sisälle ja huuhtelin ne runsaalla vedellä. Prosessin aikana astian kanteen tiivistyi runsaasti pisaroita ja näppäinten pinnalla näkyi runsaasti pieniä kuplia.

Kääntelin astiaa aina kahden tunnin välein, jotta kaikki näppäimet saisivat tasaisesti suoraa auringonpaistetta. Altaan alla käytin pahvia, jonka olin päällystänyt foliolla, jotta varjoalueita jäisi mahdollisimman vähän.

Erikoista kyllä, näppäimistä näkee, että osa on sävyltään kellertävää muovia ja osa on siniseen taittavaa, valkoisempaa muovia. Joko näppäimistö on alun perin koottu kahdesta näppäinerästä tai joku on aikaisemmin korvannut koneen näppäimet osittain eri koneista.

Koneen rungon laitoin isoon astiaan, jonne kaadoin lopun hydroperoksiliuoksen ja sen lisäksi Vanish Super Oxi -puhdistusainetta. Lisäksi altaaseen tuli ehkä 15 litraa lämmintä vettä.

Super Oxi ja hydroperoksidi reagoivat voimakkaasti ja altaassa näkyi välittömästi selkeä porina, jossa kuplia ja vaahtoa syntyi runsaasti.

Toisena päivänä havaitsin, että kuorien päälle painoksi laittamani teräspultit olivat alkaneet ruostua ja vedessä oli sekä saostumaa, että ruosteen värjäämiä kohtia.

Kun poistin osat liuoksesta, ruostetahrat lähtivät muovista pienellä hankaamisella, eikä pysyvää vahingoittumista tapahtunut.

Pesin osat huolellisesti ja lopuksi käsittelin ne 303 Airpospace Protectant UV-suoja-aineella. Kun kone tuli kastattua, se oli lähes uudenveroinen ja muoviosat olivat vaalentuneet huomattavasti alkuperäisestä.

Itse voin suositella nestemäisen hydroperoksidin käyttöä muovin valkaisemisessa. Jos käyttää hiusten vaalentamiseen tehtyä voidetta, se ilmeisesti vaalentaa muovin nopeammin, mutta vaarana on muovin raidoittuminen tai pinnan "marmorisoituminen", jolloin lopputulos ei ole tasainen.

The Final Cartridge III (Commodore 64)

Päätin kirjoittaa ylös kokemuksia Final Cartridge III (FC3) moduulista Commodore 64 käytössä. Kyseessä on laajennusmoduuli, joka tarjoaa kasetti- ja levy-turbolataajan (fast loader) ja muistikuvan jäädyttäjän (freezer), jolla voidaan pysäyttää käynnissä oleva ohjelma ja jatkaa sen käyttöä myöhemmin samasta pisteestä. Moduuli toimii sekä Commodore 64 että 128 tietokoneiden kanssa.

Final Cartridge III moduuli

Moduulit ovat muistivälineitä, jotka voidaan kytkeä Commodore 64 takapaneelissa olevaan moduuliporttiin. Kun laitteeseen kytketään virta, suoritetaan välittömästi moduulin EPROM-piirillä oleva ohjelma. Aluksi pelejä myytiin moduuleina, mutta vähitellen edullisemmat c-kasetit ja levykkeet korvasivat ROM-moduulit. Nykyään FC3 moduulissa ROM-muistia on 64 kilotavua, joskin alkuperäistä Final Cartridge ja Final Cartridge+ moduulia myytiin pienemmällä 16 kilotavun muistimäärällä.

Moduulin poistaminen ja liittäminen moduuliporttiin vaatii tietokoneen sammuttamisen, koska moduulin kytkeminen käynnissä olevaan laitteseen voi vaurioittaa sitä pysyvästi.

FC3 toimintopainikkeet

FC3 moduulissa on kaksi kytkintä: reset (nollaa) ja jäädytä, jolla voidaan joko alustaa tietokone alkutilaan tai jäädyttää sen hetkinen suoritustilanne ja tutkia muistin sisältöä. Reset alustaa käynnissä olevan tietokoneen vastaavalla tavalla kuin jos kone sammutettaisiin ja käynnistettäisiin virtapainikkeesta, tyhjentäen työmuistin. Se suorittaa laitteistopohjaisen hard resetin, eikä vain ohjelmallista resettiä (sys64738).

Jäädyttäminen käynnistää freezer-toiminnon. Jäädyttäminen pysäyttää käynnissä olevan ohjelman ja sen tilan voi tallettaa levylle, josta sen suorittamista voi jatkaa myöhemmin. Sprite-grafiikkaa voidaan muokata (MWRITE) tai tallettaa (S), tai niitä voidaan tulostaa. Ohjelman tietoja voidaan myös muokata, kuten kytkeä pelissä automaattitulituksen päälle tai antaa pelaajalle lisäelämiä.

Moduuli voidaan myös poistaa kokonaan muistista, jolloin sellainen ohjelma (esimerkiksi kopiosuojattu peli), joka käyttää moduulin kanssa samaa muistialuetta, voi toimia normaalisti. Tällöin kone toimii samalla tavalla kuin jos FC3 moduuli olisi poistettu kokonaan käytöstä. Tästä tuleekin Final Cartridge moduulin nimi, eli sitä ei teoriassa tarvitse koskaan poistaa laitteesta. Poistaminen tapahtuu moduulin oman ohjelmiston kautta, System / Final Kill komennolla tai basic-tulkista, erityisellä komennolla KILL.

Moduulin ohjelmistossa on oma graafinen käyttöliittymä, jossa voi liikkua hiiren, peliohjaimen tai funktionäppäinten avulla. (F1 = ylös, F3 = alas, F5 = vasemmalle, F7 = oikealle ja Commodore-logonäppäin valitsee). Ohjelmisto sisältää mm. tekstieditorin, levykkeenhallintaohjelman, kellon ja laskimen. Jos konetta käynnistettäessä pidetään RUN/STOP näppäintä pohjassa, kone käynnistyy normaaliin basic-tulkkiin, eikä moduulin tarjoamaan käyttöliittymään. Graafisesta käyttöliittymästä voi siirtyä myös basic-ikkunaan komennolla System / BASIC.

Voit palata graafiseen käyttöliittymään basic-tulkista komennolla “DESKTOP”.

Piirikortti, joka työnnetään kuusnelosen moduliporttiin

Latausten nopeuttaminen on useimmille pääsyy FC3 moduulin hankkimiseksi. FC3 sisältää sekä kasettiaseman että levykeaseman toimintoja nopeuttavan turbolataajan. Lataaja on basic-tulkille läpinäkyvä ja tiedostojen lataus moninkertaistuu jopa kymmenkertaisesti sitä käytettäessä.

Erityisen kätevä latausturbo on käytettäessä muistikorttipohjaista SD2IEC-kasettiasemaa, joka ei tarvitse moduuliporttia. Näin SD-muistikortilta ladattavat ohjelman toimivat normaalia huomattavasti nopeammin. Latausturboa käytetään kasettiohjelmalle, kun ohjelma ladataan virtuaaliasemalta 7, eli komennolla LOAD ”name”,7 ja SAVE ”name”,7.

Latausturbo toimii Funktionäppäimillä: F1 tulostaa levykkeen listauksen (LIST). F7 tulostaa levykkeen sisällön ylikirjoittamatta muistissa olevaa basic-ohjelmaa, sama kuin komento d0. F5 lataa halutun ohjelman (oletuksena levykkeen ensimmäisen ohjelman) muistiin ja F3 suorittaa ladatun ohjelman (RUN). F2 käynnistää konekielimonitorin. F6 tallettaa muistissa olevan ohjelman kasetille.

Levyturboa käytetään komennoilla DLOAD, DSAVE, DAPPEND ja DVERIFY. Sen kanssa ei tarvitse käyttää asematunnusta, eli DLOAD ”nimi”. Levyasematunnusta voi vaihtaa FC3 komennolla DOS”9, joka vaihtaa aktiiviseksi laitteeksi levyaseman 9.

Moduuli sisältää laajennuksen Commodoren vakio basic-kieleen. Laajennoksen avulla basic-ohjelman rivinumerot voidaan järjestää uudelleen (RENUMBER) tai disketin sisältö voidaan ladata ilman, että se ylikirjoittaa muistissa olevan basic-ohjelman.

Levykkenhallintaohjelma sisältää seuraavia toimintoja:

• Ohjelman nimen muuttaminen

• Ohjelman käynnistäminen

• Levykkeen nimen vaihtaminen

• Levykkeen pika-alustus

• Levyn tyhjentäminen

• Levyn alustaminen

• Levykkeen validointi

• Ohjelman poistaminen (scratch)

• Hakemiston sisällön näyttäminen

• Vika-kanavan (error-channel) lukeminen, joka kertoo levyaseman tilan

FC3 moduuli on yksi kaikkien aikojen suosituimmista laajennoksista ja sitä valmistetaan edelleen harrastajaryhmien toimesta. Oman moduulini ostin huuto.net kauppapaikalta. Manuaalinkin moduulille voi löytää sähköisessä formaatissa pienellä guuglaamisella.

330S Ideapadin päivitystä

Minulla on ollut jo 2 vuotta jokapäiväisessä käytössä Lenovo Ideapad 330S kannettava. Siinä on 8. sukupolven Intel Core i3 8130U prosessori, 4 GB muistia ja 128 gb SSD-levy. Ostin koneen sen erinomaisen FULL HD IPS-näytön vuoksi.

Olen käyttänyt laitetta alusta alkaen Ubuntu-linuxilla. Varsinkin levytila on ollut vähissä, joten pieni laitteen päivittely on alkanut mietityttää.

Hankin 480 GB SSD-levyn ja 8 GB SO-DIMM muistikamman. Pienellä guuglauksella selvisi, että laitteeseen sopii seuraava Kingstonin muisti:

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/26634/ksdnn/Kingston-ValueRAM-8-Gt-DDR4-2666-MHz-SO-DIMM-muistimoduli

SSD-levyksi ostin verkkokaupan hyllystä löytyneen Crucial BX500 480 Gt SATA III SSD 2,5" -SSD-kovalevyn.

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/35445/kmkgg/Crucial-BX500-480-Gt-SATA-III-SSD-2-5-SSD-kovalevy

Koneen päivittämisestä on paljon videoita, mutta nopeasti huomaa, että samalla mallinimellä on tehty hyvin erilaisia laitteita. Minun laitteeni tarkka malli on 88IP30S0988.

Koneen pohjalevyssä on 9 kpl pieniä ruuveja (saman kokoisia, mitä käytetään silmälasien saranassa), jotka poistamalla, pääsee pohjalevyn irroittamaan. Philips 0-kokoinen ruuvimeisseli oli liian suuri, mutta minulla on pieni hienomekaaninen ruuvimeisselisarja, josta löytyi vielä pienempi ruuvimeisseli. Kaikki on siististi asennettu ja laitteen päivittäminen on helppoa.

Pohjalevyn poistamisen jälkeen pääsee poistamaan metallisen 2,5 tuuman levyasema-adapterin jonne voi lisätä uuden kovalevyn. 

 

Takakansi poistettu

Levyaseman adapteri

SSD-levy lisätty adapterin tilalle

SSD asema paikoillaan

Laitteessa on Hynixin vamistama M2 PCIe NVMe -levy, joka on vain 42 mm pitkä, mutta siinä on adapteri, jonka poistamalla laitteeseen voi lisätä normaalin 2280-mittaisen SSD-levyn.

PCIe NVMe -asema

Emolevyn päällä on musta peltinen suojakuori, jonka poistamalla pääsee käsiksi SO-DIMM muisti-paikkaan, joka on tyhjä. Laitteen vakio 4 GB muisti on juotettu suoraan emolevylle, eikä sitä voi vaihtaa isommaksi.

 

Peltinen suojakuori

Lisämuistin liitin

Lisämuistin asennus

Netissä olevien kommenttien perusteella voisi olla mahdollista lisätä jopa 16 GB SO-DIMM, mutta päätin, että 8GB lisäys riittää.

Laitoin uuden muistikamman paikoilleen, puhaltelin laitteesta pölyt ulos ja sen jälkeen kokosin laitteen takasin lähtötilanteeseen. Kun laite käynnistyi, se näki 12 GB keskusmuistia ja myös uusi SSD-kovalevy löytyi massamuistien listalta.

 

Keskusmuisti 12 GB ja kaksi kovalevyä

Siirsin vanhalta NVMe-levyltä /home kotihakemiston uudelle SSD-asemalle ja asensin sen jälkeen Ubuntu 20.04 käyttöjärjestelmän uudelleen, luomalla vain yhden juuri-osion NVMe-levylle.

Vajaan tunnin asentamisen kuluttua kone oli käyttövalmis. Lisämuisti näkyy harvemmin käytössäni, mutta levytilasta on ollut iloa, kun vanhoja tiedostoja ei tarvitse poistaa kun tulee tarve tallettaa levylle esimerkiksi videoita puhelimesta.

Lopuksi liimasin vielä Tux-logon koneen kanteen.

1541-II levykeaseman pölysuoja

Pieni kesälomaprojekti: Commodore 1541-II levykeaseman pölysuoja.

Mallit

Ensin piirsin levyaseman kyljistä ja päädyistä levykeaseman muodon malliksi. Leikkasin mallit irti ja jäljensin siitä ääriviivat kankaalle. Kun leikkasin kangaspalat, jätin noin 1,5 - 2 cm reunoille saumanvaraa. Käänsin kankaan reunat saumojen kohdalle ja kiinnitin ne nuppineuloilla.

Ompelukoneella ompelin piirrettyä ääriviivaa pitkin pölysuoja sivut ja päädyn ja täytin välin kangaspalalla, jonka leikkasin karkeasti oikeaan muotoon.

Alla lopputulos. Ei aivan virheetön, kun kangas vähän kiersi ommeltaessa. Langan kireyttä voisi ompelukoneessa säätää, jos osaisi. Lisäksi olisi kannattanut nuppineulottamisen jälkeen silittää käänteet raudalla, niin ne olisivat pysyneet vähän paremmin muodossa.

Tietokoneen päällä on ostettu pölysuoja (musta), joka on todella tarkasti oikean mittainen.

Tämä ajaa kuitenkin asiansa, eli estää pölyn, murujen tms. kertymisen laitteeseen silloin kun se ei ole käytössä.