Tällä hetkellä verkkokuorma on jakautunut yllättävänkin hyvin kolmen kortin välille, korttien liikennemärät ovat 0,5% tarkkuudella identtiset:
 |
| Tasaisesti jakatutuu liikenne |
maanantaina, elokuuta 27, 2012
Kuormantasaus toimii
Ajelin palvelimelle muutamat varmuuskopiot ja käytin sitä muutenkin välityspalvelimena sekä tyttöjen läppärille, että omalle koneelleni. Lisäksi kokeilin käyttää sitä valityspalvelimena Elisa-viihde digiboksille, joka ei mielestäni ainakaan nopeutunut proxyn käytöstä.
Tällä hetkellä verkkokuorma on jakautunut yllättävänkin hyvin kolmen kortin välille, korttien liikennemärät ovat 0,5% tarkkuudella identtiset:
Käyttöön otettua, bond0 -virtuaalilaite ei ole aiheuttanut mitään ongelmia vaan toimii läpinäkyvästi käytössäni oleville ohjelmille. Jos sinulla on enemmän kuin yksi verkkoadapteri palvelimessasi, suosittelen kokeilemaan niiden virtualisointia.
Tällä hetkellä verkkokuorma on jakautunut yllättävänkin hyvin kolmen kortin välille, korttien liikennemärät ovat 0,5% tarkkuudella identtiset:
sunnuntaina, elokuuta 26, 2012
Verkkokuorman tasausta
Linux tuntee myös verkkokuorman jakamista samalla tavalla kuin levykuormaa voidaan jakaa RAID-teknologialla. Verkkopuolen teknologian nimi on ethernet bonding. Wikipediassa on hyvä tiivistelmä aiheesta:
Bonding saadaan käyttöön seuraavalla tavalla:
1. asennetaan ifenslave -ohjelma, joka sitoo fyysiset verkkokortit yhdeksi virtuaalilaitteeksi.
2. Tarkistetaan, että bonding toimii käytössä olevassa kernelissä (Ubuntun vakiokernelin pitäisi olla OK).
$ sudo cat /boot/config-3.2.0-29-generic | grep -i bonding
CONFIG_BONDING=m
2. Määritellään /etc/network/interfaces -tiedostoon uusi bond0-laite, joka niputtaa monta verkkokorttia uudeksi virtuaaliseksi laitteeksi.
# The loopback network interface
auto lo
iface lo inet loopback
iface eth0 inet manual
iface eth1 inet manual
iface eth2 inet manual
auto bond0
iface bond0 inet static
bond_miimon 100
bond_mode balance-rr
primary eth0
address 192.168.255.11
netmask 255.255.255.0
hwaddress ether 00:15:17:2a:23:00
gateway 192.168.255.1
dns-nameservers 8.8.8.8 8.8.4.4
up /sbin/ifenslave bond0 eth0 eth1 eth2
down /sbin/ifenslave -d bond0 eth0 eth1 eth2
Huomioitavaa: korvaa ylläolevassa address, netmask ja gateway omien verkkoasetustesi parametreilla.
3. Lisäksi täytyy lisätä uuden bond0 virtuaalilaitteen alias /etc/modprobe.d/aliases.conf tiedostoon
$ sudo nano /etc/modprobe.d/aliases.conf
alias bond0 bonding
alias eth0 tg3
alias eth1 e1000e
alias eth2 e1000e
options bonding mode=0 miimon=100
Muista korvata eth0 - eth2 omien laitteidesi kernel-moduuleilla.
Lopuksi verkko pitää käynnistää uudelleen, mutta jos teit asetukset etänä ssh-yhteyden yli, on parempi käynnistää kone uudelleen, koska vanhat verkkoasetukset jäävät muuten kummittelemaan eli ylösnostetut verkkoyhteydet.
$ sudo /et/etc/init.d/networking restart
Bonding toimii round robin periaatteella, mutta lyhyen käytön perusteella verkkokuorma näyttäisi jakautuvan verkkokorttien välillä ihan mukavasti:
Ohjeena käytin seuraavia sivuja:
Bonding saadaan käyttöön seuraavalla tavalla:
1. asennetaan ifenslave -ohjelma, joka sitoo fyysiset verkkokortit yhdeksi virtuaalilaitteeksi.
$ sudo aptitude install ifenslave
$ sudo cat /boot/config-3.2.0-29-generic | grep -i bonding
CONFIG_BONDING=m
2. Määritellään /etc/network/interfaces -tiedostoon uusi bond0-laite, joka niputtaa monta verkkokorttia uudeksi virtuaaliseksi laitteeksi.
# The loopback network interface
auto lo
iface lo inet loopback
iface eth0 inet manual
iface eth1 inet manual
iface eth2 inet manual
auto bond0
iface bond0 inet static
bond_miimon 100
bond_mode balance-rr
primary eth0
address 192.168.255.11
netmask 255.255.255.0
hwaddress ether 00:15:17:2a:23:00
gateway 192.168.255.1
dns-nameservers 8.8.8.8 8.8.4.4
up /sbin/ifenslave bond0 eth0 eth1 eth2
down /sbin/ifenslave -d bond0 eth0 eth1 eth2
Huomioitavaa: korvaa ylläolevassa address, netmask ja gateway omien verkkoasetustesi parametreilla.
3. Lisäksi täytyy lisätä uuden bond0 virtuaalilaitteen alias /etc/modprobe.d/aliases.conf tiedostoon
$ sudo nano /etc/modprobe.d/aliases.conf
alias bond0 bonding
alias eth0 tg3
alias eth1 e1000e
alias eth2 e1000e
options bonding mode=0 miimon=100
Muista korvata eth0 - eth2 omien laitteidesi kernel-moduuleilla.
Lopuksi verkko pitää käynnistää uudelleen, mutta jos teit asetukset etänä ssh-yhteyden yli, on parempi käynnistää kone uudelleen, koska vanhat verkkoasetukset jäävät muuten kummittelemaan eli ylösnostetut verkkoyhteydet.
$ sudo /et/etc/init.d/networking restart
Bonding toimii round robin periaatteella, mutta lyhyen käytön perusteella verkkokuorma näyttäisi jakautuvan verkkokorttien välillä ihan mukavasti:
 |
| Verkkoliikenne jakautuu eri adapterien välillä tasaisesti |
Ohjeena käytin seuraavia sivuja:
perjantaina, elokuuta 24, 2012
Verkkokorttiostoksilla
Hankin kotipalvelimeeni järeämmän verkkokortin. Uusi kortti on Intelin dual-port PCI-Express x4 -kortti, jossa kaksi gigabitin ethernet-porttia. Kortti on IBM:lle brändätty, mutta vastaa täysin Intelin vastaavaa mallia.
Kortti on ns. low profile versio, joka tarkoittaa sitä, että se on matalampi kuin normaalit lisäkortit. Proliant Microserver sisältää kaksi low profile lisäkorttipaikkaa.
Tavoite on varata useampi IP-osoite samalle koneelle ja käyttää niiden kautta palvelinohjelmia kuin ne olisivat eri palvelimissa. Myöhemmin ohjelmistot voi tarvittaessa siirtääkin eri palvelimelle.
Asentaminen on jonkin verran työläs. Kone pitää avata ja emolevy vetää ulos, jotta lisäkortin saa paikoilleen. Lopuksi kortti ja emolevy työnnetään paikoilleen, ruuvataan kiinnitysruuvit kiinni ja kiinnitetään irrotetut kaapelit paikoilleen.
Aluksi kone ei tunnistanut kuin emolevylle integroidun verkkokortin, mutta pikku googlauksella sain selville, että minun täytyi lisätä uudet verkkokorttimääritykset /etc/network/interfaces tiedostoon. Nyt koneella on kolme IP-osoitetta ja voin käyttää eri palveluja näistä.
Ensimmäiseksi asensin squid-välimuistipalvelimen toimimaan yhteisenä proxynä kotiverkon koneille.
 |
| Uusi verkkokortti |
Kortti on ns. low profile versio, joka tarkoittaa sitä, että se on matalampi kuin normaalit lisäkortit. Proliant Microserver sisältää kaksi low profile lisäkorttipaikkaa.
Tavoite on varata useampi IP-osoite samalle koneelle ja käyttää niiden kautta palvelinohjelmia kuin ne olisivat eri palvelimissa. Myöhemmin ohjelmistot voi tarvittaessa siirtääkin eri palvelimelle.
Asentaminen on jonkin verran työläs. Kone pitää avata ja emolevy vetää ulos, jotta lisäkortin saa paikoilleen. Lopuksi kortti ja emolevy työnnetään paikoilleen, ruuvataan kiinnitysruuvit kiinni ja kiinnitetään irrotetut kaapelit paikoilleen.
 |
| Proliantin lisäkorttipaikat |
Aluksi kone ei tunnistanut kuin emolevylle integroidun verkkokortin, mutta pikku googlauksella sain selville, että minun täytyi lisätä uudet verkkokorttimääritykset /etc/network/interfaces tiedostoon. Nyt koneella on kolme IP-osoitetta ja voin käyttää eri palveluja näistä.
Ensimmäiseksi asensin squid-välimuistipalvelimen toimimaan yhteisenä proxynä kotiverkon koneille.
sunnuntaina, elokuuta 05, 2012
Zyxelin modifiointia
Minulla on Zyxel P-660HW-D1 ADSL-modeemi. Siinä ethernet-piiri käy niin kuumana, että se vähitellen rikkoo laitteen. Nykyinen modeemi on toinen, koska ensimmäinen alkoi oireilla muutaman vuoden käytön jälkeen.
MuroBBS-keskustelupalstalla ihmiset kertovat modifioineensa samanlaista modeemia mm. lisäämällä siihen tuulettimen, jäähdytyssiilin tai koteloineensa laitteen uudelleen.
Olen pitkän aikaa ajatellut lisätä jäähdytyssiilin. Tänään kävin tuumasta toimeen. Modeemi auki ja mittailemaan, minkä kokoisen siilen siihen saisi mahtumaan. Varsinkin ethernet-piiri oli käteen selvästi lämmin, muttei sentään polttavan kuuma.
Minulla on vanhasta 486-prosessorista alumiininen jäähdytyssiili, jonka sain mahtumaan hyvin ethernet-piirin päälle. Se on kuvassa musta jäähdytyssiili. Se olisi ollut vähän iso, mutta olen sitä jossain projektissa joskus vähän kaventanut.
Siilit puhdistin asetonilla, jota löytyi vaimoni meikkipussista (kynsilakan poistoaine).
Lisäksi liimasin kappaleen Intel-emolevyllä ollutta piirisarjasiiliä laitteen WAN-piirin (Infineon ADM69961) päälle. Koska se ei mahtunut suoraan paikoilleen, piti kulmasta napata poralla vähän pois, tiellä olevan kondensaattorin vuoksi. 7 mm terällä tehty reikä oli juuri sopiva kondensaattorille (se ei ota jäädytyselementtiin kiinni). Tämä siili näkyy kuvassa keskellä harmaana.
Siilit on liimattu piirien kulmista pikaliimalla kiinni. Piirin keskelle on lisätty Arctic Silver Ceramique -lämpötahnaa, johtamaan piirin lämmön siiliin.
Laitteen kasauksessa tuli sellainen ongelma, että kannen merkkivalojen valoa johtavien muoviliuskojen välissä on mustat muoviliuskat, joiden tarkoitus on ilmeisesti estää ledien vilkkumisen näkyminen viereiseen lediin. Ne ottivat kiinni mustaan siiliin. Katkaisin sivuleikkurilla niitä muutaman millimetrin lyhyemmiksi ja näin kansi asetui nätisti paikoilleen.
Koko homma tuli tehtyä puolessa tunnissa ja tämän jälkeen netti nousi normaalisti ylös ja käytettäväksi. Helppo modifikaatio kaikille, jota eivät pelkää menetetyn takuun puolesta. Lämpeäminen on yleinen vaiva myös muille kytkimille / ADSL-päätelaitteille.
MuroBBS-keskustelupalstalla ihmiset kertovat modifioineensa samanlaista modeemia mm. lisäämällä siihen tuulettimen, jäähdytyssiilin tai koteloineensa laitteen uudelleen.
Olen pitkän aikaa ajatellut lisätä jäähdytyssiilin. Tänään kävin tuumasta toimeen. Modeemi auki ja mittailemaan, minkä kokoisen siilen siihen saisi mahtumaan. Varsinkin ethernet-piiri oli käteen selvästi lämmin, muttei sentään polttavan kuuma.
 |
| Modeemi avattuna |
Minulla on vanhasta 486-prosessorista alumiininen jäähdytyssiili, jonka sain mahtumaan hyvin ethernet-piirin päälle. Se on kuvassa musta jäähdytyssiili. Se olisi ollut vähän iso, mutta olen sitä jossain projektissa joskus vähän kaventanut.
Siilit puhdistin asetonilla, jota löytyi vaimoni meikkipussista (kynsilakan poistoaine).
Lisäksi liimasin kappaleen Intel-emolevyllä ollutta piirisarjasiiliä laitteen WAN-piirin (Infineon ADM69961) päälle. Koska se ei mahtunut suoraan paikoilleen, piti kulmasta napata poralla vähän pois, tiellä olevan kondensaattorin vuoksi. 7 mm terällä tehty reikä oli juuri sopiva kondensaattorille (se ei ota jäädytyselementtiin kiinni). Tämä siili näkyy kuvassa keskellä harmaana.
 |
| Siilit paikoillaan |
Laitteen kasauksessa tuli sellainen ongelma, että kannen merkkivalojen valoa johtavien muoviliuskojen välissä on mustat muoviliuskat, joiden tarkoitus on ilmeisesti estää ledien vilkkumisen näkyminen viereiseen lediin. Ne ottivat kiinni mustaan siiliin. Katkaisin sivuleikkurilla niitä muutaman millimetrin lyhyemmiksi ja näin kansi asetui nätisti paikoilleen.
Koko homma tuli tehtyä puolessa tunnissa ja tämän jälkeen netti nousi normaalisti ylös ja käytettäväksi. Helppo modifikaatio kaikille, jota eivät pelkää menetetyn takuun puolesta. Lämpeäminen on yleinen vaiva myös muille kytkimille / ADSL-päätelaitteille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)